// Eka osa on vähän lyhyt mutta seuraavat osat ovat (lupaan!) pidempiä. Nyt olin niin innoissani aloittamaan :D Kuvat ovat alusso huonoja mutta osan lopussa ne paranevat (huimasti). Olin unohtanu säätää asetuksia :P //
Vihdoin Arianne oli päässyt tiensä päähän. Hän oli kauan vaeltanut pitkin maailmaa ja päätynyt tähän avaraan paikkaan. Outolaaksoon. Paikalla ei näkynyt yhtäkään ihmistä. Arianne istahti maahan väsyneenä ja katseli aurinkoa. Hän ei ollut ennen saanut nauttia auringon valosta. Nyt sekin olisi mahdollista. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi olonsa vapaaksi.
Nyt saatte nähdä Ariannen vähän paremmin, kun hän sai väriä naamaansa. (Anteeksi alhaalla oleva seinä) Ihonväriäkö mietit? Arianne oli ennen vampyyri. Hän kuitenkin vihasi vampyyrin elämää ja meni poistattamaan itsestään "pahan hengen". Siitäkös vampyyrien ylivaltias Dragula Vampyire suuttui ja hääti Ariannen maasta. Nyt kuitenkin Arianne päätti lähteä suoraan kaupunkiin katselemaan minkälaista täällä ihmisten maailmassa on ja ehkä hän löytäisi jonkun miespuolisen seuralaisen.
Kaupungilla monet simit katsoivat Ariannen perään säälien. Monet ajattelivat ettei hän ole koskaan edes nähnyt auringonvaloa. Eräs ´tyttö tuli Ariannen luo jotkut pinkit hepeneet käsissään. "Laitas nämä päälles ja ota vähän aurinkoa tuos tuolis. Saat ehkä vähän väriä ittelles" hän naurahti ja lähti muiden mukaan poreammeelle. Arianne teki työtä käskettyä ja raukka luuli että hän oikeasti voisi ruskettua. Loppujen lopuksi kaupungilla oli vain rumia miehen köriläitä tai sitten naisia, joten hän lähti kotiin.
Kotona Arianne sai ensimmäisen ystävänsä koirasta nimeltä Kinuski. Kinuski oli todella lempeä ja ihana koira josta Arianne piti. Eihän Arianne tietenkään ensin meinannut tietää ettei tälläinen olento ole joku ulkoavaruudesta töpsähtänyt karvamonsteri, joka on ainut lajiaan. Hän osti tälle jopa oman ruokakupin vaikkei edes aikonut tätä itselleen adoptoida... Pelkäsi vain että Kinuski söisi hänet.
Lopulta koitti yö ja Arianne meni nukkumaan... yksin. Hänellä oli aina ennen ollut joku seurana mutta nyt hän oli täysin yksin. Yö oli todella pimeä eikä Arianne meinannut saada millään unta. Lopulta hän nukahti, mutta näki monia painajaisia yön aikana.
Huonosti nukutun yön jälkeen koitti vihdoin aamu. Arianne päätti etsiä itselleen sellaisen työjutun josta monet puhuvat. Hyväksi onnekseen hän pääsikin haastatteluun ja sai työn toimittajan uralta omaperäisyydellään.
Yhtä äkkiä Ariannen pihalle saapui joku odottamaton henkilö. Hän nauroi ja hykerteli mielipuolisesti. Arianne luuli naisen olevan joku aivan seonnut ja pelkäsikin niin, että meni peiton alle piiloon. Selvisi kuitenkin , että nainen oli saanut hetken mielihäiriön koska ei ollut saanu lukea päivän lehteä ja niin hän päätti tulla varastamaan Ariannen lehden. Onneksi omaa tyhmyyttään naikkonen varastikin vanhan ja mädäntyneen lehden.
/Nyt ne kuvat sitten parani ja huomattavasti paranikin :D //
Tylsistyneenä yksinäiseen elämäänsä päätti Arianne hommata itselleen kämppäkaverin. Hyvällä tuurilla sieltä ilmestyisi joku hyvägeeninen miekkonen. Aika monet olivatkin kiinnostuneita muuttamaan Ariannen työ, joka oli aika ihmeissään. Hänen kämppähän oli yksi kaupungin pienimmistä!
Tässä hän sitten on. Ariannen uusi kämppis Johannes Pasonen. Ariannen mielestä mies oli ihan hyvännäköinen mutta vaatemaku ei ollut mitään parasta. Ja toinen miinus on romantiikkatavoitteessa.
Johanneksen tuomilla rahoilla kunnostettiin sitten talo. Tavallinen vielä, mutta kunhan vain saadaan vielä lisää rahaa... Johannes toi myös oman autonsa. Siitä vasta Arianne kiinnostuikin ja olisi heti halunnut kokeilla.
Ariannella ja Johanneksella synkkasi heti. "Sinulla on ihanan vaalea iho" Johannes flirttaili ja Arianne oli heti täysin ihastunut tähän hurmuriin. Tuon pienen flirtin jälkeen molemmat siirtyivät katsomaan TV:tä.
Vielä ennen nukkumaan menoa molemmat halasivat pelkkinä "ystävinä". Tosi asiassa molemmat halusivat jotain enemmän. Arianne perheen ja Johannes... no toivottavasti edes vähän enemmän kuin pelkän petikaverin.
Seuraava aamu koitti. Arianne yritti niin hyvin kuin mahdollista olla Johanneksen lähellä. "Ensimmäinen työpäivä?" Johannes kysyi Ariannelta hymyillen. Sekin vielä. "Joo" Arianne vastasi hieman jännittyneesti ja vei lautasen pois Johanneksen puolesta.
Kun Ariannen oli viimein aika lähteä töihin, tuli Johannes tämän luo ja suuteli häntä. He katsoivat toisiaan hetken silmiin ennen kuin Arianne lähti. "Onnea!" Johannes vielä huikkasi juuri ennen oven sulkeutumista.
Arianne istui onnellisena likaiseen autoon. Johannes oli antanut tälle todellisen onnen suukon. Mutta mitä Johannes sanoisi jos saisi tietää, että Arianne on ollut vampyyri? Nyt kuitenkaan ei ollut aikaa miettiä sitä. Ariannen täytyi keksiä mitä kirjoittaisi "Yön kauhu" blogiin. Tarinako? Vai kenties tietoa jostain taruolennosta? Niin juuri! Tietoa vampyyreistä. Se olisi helppoa.
Johannes jäi sisälle hymyilemään. Saako Arianne kesytettyä tästä naistenmiehestä kunnon aviomiehen ja isähahmon? Vai yrittääkö kenties Johannes saada Ariannen vain vällyjen väliin?
// Siinä eka osa! Tämä oli ensimmäinen tarinani ja myönnän itsekkin että kirjoitus oli hieman tökköä... Mutta kai se siitä paranee :) Ja ANTEEKSI tuhat kertaa seinistä jotka ovat välillä alhaalla!//